2000-luvun alkupuolella Euroopan yhteinen interaktiivinen Digi-TV-projekti oli päätynyt täydelliseksi epäonnistumiseksi. Samaan aikaan tekstiviestien lähetysmäärät kuitenkin lisääntyivät ja suorat, interaktiivisuutta hyödyntävät…
(Epä)onnistumisia on juttusarja projekteista, joissa olemme olleet mukana. Projektien loppuminen ei ole johtunut konseptin toimimattomuudesta, vaan pääasiallisesti vääristä markkinapositioista sekä reaalikysynnän puutteesta. Kaikissa tapauksissa markkinat ovat olleet aina oikeassa.
Epäonnistuminen nro 1: Televisiotoiminta
2000-luvun alkupuolella Euroopan yhteinen interaktiivinen Digi-TV-projekti oli päätynyt täydelliseksi epäonnistumiseksi. Samaan aikaan tekstiviestien lähetysmäärät kuitenkin lisääntyivät ja suorat, interaktiivisuutta hyödyntävät TV-ohjelmat, kuten American Idol, tekivät katsoja- ja puhelinäänestys-ennätyksiä. Myös SMS-pohjaiset TV-pelit olivat nuorison keskuudessa suosittuja off-primetimessa eli yö-, aamu- ja päiväsaikaan.
Syntyi ajatus, että parhaan katseluajan interaktiiviset live-ohjelmat voisivat – digi-TV-tekniikan sijaan – toimia tulevaisuudessa tekstiviesti-ohjauksella. Lopputuotteena kehitettiin teknologia, joka pystyi käsittelemään jopa 100 000 samanaikaisen tekstiviestin informaatiota ja muuttamaan sen suorassa televisiolähetyksessä näkyväksi interaktiiviseksi graafiseksi tai fyysiseksi elementiksi, kuten juontajan häviämiseksi näkymättömiin tai puheohjelman keskustelijoiden kastelemiseksi vedellä (suihkuun joutuu vähiten pidetty puhuja).
Vaikka serveriteknologia oli käytännössä todistettu toimivaksi ja laskelmat TV-pelien toteutuneista viestimääristä todistivat, että esim. American Idol voisi 5-10 –kertaistaa tulovirtansa siirtymällä puhelinäänestyksistä tekstiviestitykseen, yksikään TV-kanava Euroopassa, USA:ssa tai Aasiassa ei suostunut yhdistämään tekstiviestejä parhaan katseluajan televisio-ohjelmiin. Mahdollisuus menetettiin.
Jälkikäteen katsoen television interaktiivisuus ei perustunut digi-TV:seen eikä tekstiviesteihin, vaan käynnissä olevaan television mainoksettomaan katseluun verkon yli. Tällä hetkellä jopa 50% Yhdysvaltojen datasiirrosta käytetään internet-pohjaiseen television katseluun. Internet-television määräävin piirre on kuitenkin se, että katsoja katsoo haluamansa ohjelmat silloin kun haluaa – ja aina ilman mainoksia. Samaan aikaan mainostelevision katsoja- ja mainostajamäärät vähenevät samassa suhteessa.
On enemmän kuin todennäköistä, että nykyisen kaltainen ohjelmakartta-perusteinen, mainosrahoitteinen televisio loppuu lähitulevaisuudessa kokonaan. Vähintään se tulee ajautumaan marginaaliin. Kun ilmiöstä tulee totta ja perinteiset televisio-kanavat lakkaavat olemasta, on hyvä pohtia mitä olisi tapahtunut, jos mobiililaite-pohjainen vuorovaikutus TV-ohjelmien kanssa olisi otettu käyttöön silloin kun siihen oli mahdollisuus eli 10-15 vuotta sitten. Jos näin olisi tehty, olisiko Netflix koskaan syntynyt?