Usein lupaavan liikeidean mahdottomuus paljastuu jo konseptointivaiheessa, vaikka kaikki ympäristötekijät olisivatkin kohdallaan. 2000-luvun alkupuolella uuden teknologian nopea käyttöönotto kasvatti patenttien lisensointituloja kiihtyvällä vauhdilla. Yhdysvalloissa patenttitulot olivat kasvaneet 1990-luvulta lähtien yli 1000% ja markkinan ennustettiin kaksinkertaistuvan joka viides vuosi.
(Epä)onnistumisia on juttusarja projekteista, joissa olemme olleet mukana. Projektien loppuminen ei ole johtunut konseptin toimimattomuudesta, vaan pääasiallisesti vääristä markkinapositioista sekä reaalikysynnän puutteesta. Kaikissa tapauksissa markkinat ovat olleet aina oikeassa.
Epäonnistuminen nro 7: Patenttiliiketoiminta
Usein lupaavan liikeidean mahdottomuus paljastuu jo konseptointivaiheessa, vaikka kaikki ympäristötekijät olisivatkin kohdallaan. 2000-luvun alkupuolella uuden teknologian nopea käyttöönotto kasvatti patenttien lisensointituloja kiihtyvällä vauhdilla. Yhdysvalloissa patenttitulot olivat kasvaneet 1990-luvulta lähtien yli 1000% ja markkinan ennustettiin kaksinkertaistuvan joka viides vuosi. Vuonna 2003 globaalin IBM:n tuloksesta peräti 11 prosenttia tuli patenttien lisenssimaksuista. Markkinat myös ymmärsivät tasaisten, kustannuksiltaan pienien lisenssitulojen merkityksen, ja patenttien royalty-maksut arvostettiin 4–5 kertaa suuremmiksi kuin operatiivisen toiminnan tulos. Syntyi ajatus, että patenteista voisi tulla osakemarkkinoita houkuttelevampi ja tuottavampi sijoituskohde.
Liikeideana oli perustaa 100 miljoona euron globaali sijoitusrahasto, joka keskittyisi ostamaan yliopistojen ja keksijöiden patentteja, ja velvoittamaan niitä loukkaavat tahot maksamaan lisenssimaksuja – tarvittaessa oikeusteitse. Yhdysvalloissa oli jo syntynyt patenttiriitoihin erikoistuneiden juristien markkinat, jotka pyrkivät hakemaan isoja sovitteluratkaisuja success fee -pohjaisesti. Euroopassa käytäntöjä vasta harjoiteltiin, ja esimerkiksi Nokian Matkapuhelimien haastaminen oikeuteen signaalikäsittelyyn liittyvien patenttien rikkomisesta oli vasta suunnitteilla. Alustavien tutkimusten mukaan kiinnostavia patentteja oli tarjolla runsaasti erityisesti telekommunikaatio-sektorilla – ja jopa Suomessa.
Myöhempi historia osoittaa, että Yhdysvalloista käynnistynyt teknologian lisensointiliiketoiminta levisi myöhemmin myös Eurooppaan ja Aasiaan. Vuonna 2014 matkapuhelinliiketoiminnan myyneen Nokian merkittävänä arvonlähteenä ja tulevaisuuden kasvun mahdollistajana pidetään sen laajaa teknologiapatenttien salkkua. Apple ja Samsung käyvät kiivasta taistelua markkinaosuuksista aggressiivisilla ja loputtomilta vaikuttavilla patenttioikeudenkäynneillä. Oikeudenkäynneissä voitetaan ja hävitään suuria omaisuuksia.
Visiosta siis tuli totta, mutta miksi ajatus sijoitusrahastosta ei koskaan toteutunut? Syy oli hyvin yksinkertainen. Sijoitusrahastolla pitää olla aina jokin päättymispäivä, jolloin sen omaisuus on likvidoitavissa ja palautettavissa rahastonomistajille. Huolimatta patenttien lakisääteisistä juoksuajoista ja todistetuista tulovirroista, niille ei ole olemassa vielä minkäänlaisia jälkimarkkinoita.
Sijoitusalan ammattilaiset pitivät liian suurena ongelmana sitä, ettei rahaston terminointi onnistuisi, koska olemassa olevista patenteista ei päästäisi eroon. Todellinen syy lienee kuitenkin se, että monien sijoittajien mielestä maailman suurimpien yhtiöiden, kuten Nokia, Samsung tai Apple, haastaminen oikeuteen sijoitusmielessä vastaa riskeiltään perinteistä pankkiryöstöä.